Voimavaralähtöisyys on voimaantumis prosessi. Jossa ikääntyvä löytää ja tunnistaa omat voimavaransa, tuomalla esiin elämänsä aikana opitut selviytymiskeinot ja elämän merkityksellisyyden. Unohtamalla raihnaisuuden käsitteen ja aloittamalla myönteisen ajattelun asioista ja keskittymällä niihin asioihin joihin vielä on kykyjä.
Voimavarat ovat keinoja jotka kehittyvät jokaiselle elämän aikana auttaen selviytymään arjesta ja muusta elämään liittyvistä asioista. Näiden syntymiseen vaikuttavat elinympäristön ja elämänkokemuksen vuorovaikutus.
Itse voimaantuminen lähtee jokaisesta itsestään ja jokaisella se tapahtuu erilailla. Tärkeimmäksi nouseekin yksilöllisyys, sillä meillä jokaisella on ainutlaatuinen elämäntarina kerrottavanaan, siksi tähän ei ole olemassa kaiken ratkaisevaa yhtä kaavaa. Eikä myös toinen ihminen voi toista ihmistä voimauttaa, vaan ainoastaan ohjailla rakkaudellisesti kysymyksien muodossa löytämään itse avaimet joilla voi ratkaista sen hetkisen ongelman.
Esimerkiksi ikääntyvä käyttää iän tuomien muutoksien sopeutumisessa elämän aikana opittuja voimavaroja.
Joskus omien voimavarojen tunnistaminen ja tiedostamin on vaikeaa. Tällöin auttamistyössä olevan rooli on voimauttamis prosessissa auttaa ikääntyvää löytämään vahvuutensa ja etsimällä avaimet ongelmien ratkaisuun tarvittavien kysymyksien kautta. Tätä kutsutaan voimavaralähtöiseksi työotteeksi jossa on asenna ja ajattelu tapa, että ikääntyvällä on kyky itse ratkaista ongelmiaan.
Kysymyksillä joilla auttaja saa apuja ovat vastauksia ikääntyvältä itseltään ja läheisiltä menneisyyden tekijöistä, jotka ovat auttaneet selviytymään ja jaksamaan vaikeassa tilanteessa. Tällä tavalla auttaja pystyy eläytymään ja arvostamaan toisen näkemyksiä. Jolloin kohtaaminen on avointa, arvostavaa ja tasa-arvoista, jossa asiat pohditaan yhdessä. Sekä auttaja sitoutuu menemään yhdessä ikääntyvän kanssa elämänsä kipukohtiin ja korjaaviin asioihin etsimään elämän avaimet, jotka vain ikääntyvä itse voi löytää ja tunnistaa.